Pimeät kuut on hyvä, taattua Kinnusta.

Hyvin ja taidolla kirjoitettu teksti maalasi vahvan kuvan iäkkäästä opettajasta selviytymässä taas yhdestä talvivuodesta koulussa, jota hän pyörittää yksin. Olot ovat kurjat ja karut.

Vaikka kirja on fiktiivinen ja sijoittuu toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin, kuuluu siitä aika vahvasti kritiikki sitä kohtaan, miten kouluista on aina leikattu ja leikataan. Myös väsymys opettajan työhön kaikuu. Vaikka no, kirjahan on väsyneille omistettu.

En ole (vielä) lukenut mitään mitä Kinnunen on itse kirjasta sanonut, mutta kiinnostaa kyllä.