Superkiinnostava aihe, suomiräpin naiset. Heräsin muutama vuosi sitten siihen, että myös Suomessa on räppääviä naisia ja lyhyessä ajassa juuri räppääviä naisia on noussut yhä lisää omillekin soittolistoilleni. Naisten räppi tuntuu turvallisemmalta, koska se sisältää harvemmin naisvihaa tai ylipäänsä niin paljon vihaa, kuin monien miesräppäreiden tekstit. Mielestäni naiset ovat tuoneet räppiin paljon hyvää (kuten toki myös monet miehet, joita kuuntelen). On ihanaa kuulla naisilta räppiä, johon pystyy samaistumaan tai jossa käsitellään asioita, joita en ole aiemmin kuullut musiikissa käsiteltävän. Lisäksi kaikki feministinen purkaus on enemmän, kuin tervetullutta!

Tämä kirja oli tosi mielenkiintoinen ja sen takia valvoin näin kolmeen aamuyöllä (ja kirjoitan nyt tätä). Suomiräpin naisista ei todellakaan puhuta tarpeeksi!

Harmi vain, että kirjan toteutuksessa oli pieniä heikkouksia. Ihan siis kirjan sivuille nostetut lainaukset haastatteluista alkoivat pomppia lukiessa silmille, koska niitä oli niin paljon. Aluksi luin ne, mutta lopulta en jaksanut lukea samoja pätkiä montaa kertaa. Runsauden takia niiden teho katosi ja ne tuntuivat vaan turhalta täytteeltä. Kirja oli lähinnä pelkkiä haastattelupätkiä täynnä, mikä oli kiinnostavaa, mutta odotin syvällisempää analyysia näiden pohjalta ja laajempaa tarkastelua aiheeseen. Nyt oli aika subjektiivisia näkökulmia. Eikä kaikki edes ihan tuoreita, koska haastatteluiden teoista on ilmeisesti kulunut pieni tovi. Mies-nainen jaottelu ärsytti, vaikka sen pointti alussa tehtiinkin selväksi.

Kirjan lukeminen oli vähän kuin olisi lukenut kattavan lehtijutun räppäreistä ja heidän ajatuksistaan. Mielenkiintoista, mutta en uskalla veikata kirjalle pitkää ikää. Se ei kuitenkaan ole niin tietokirjamainen, että säilyisi siksi tai niin syvällinen, etteikö sitä voisi joku tuleva teos syrjäyttää.

Odotin siis ehkä hieman enemmän toteutukselta, sillä aihe on niin superkiinnostava ja tärkeä!