En oikein lue dekkareita, siihen on useampi syy ja yksi on seuraava: arvaan liian usein mitä niissä tapahtuu. En sitten tiedä miten jotkut yksittäiset sanat ja yksityiskohdat niin jäävätkin mieleeni, että usein hahmotan tulevia kokonaisuuksia joko osittain tai joskus jopa kokonaan arvaten loppuratkaisun tai osia siitä. Niin kävi tämänkin teoksen kanssa. Onnekseni tällä kertaa arvasin osia pikku hiljaa, mutta loppuratkaisun arvasin aika ajoissa. Se latistaa, kun haluaisin aina vain yllättyä.

Mutta onhan tämä vetävä. Luin 400 sivua kolmessa päivässä, enkä oikein malttanut laskea kirjaa käsistäni. Se oli mielestäni (jälleen kerran vähän dekkareita lukevana totean tämän) hieman epätyypillinen dekkari, sillä kirjan alku on hyvin romaanimainen ja siitä taisin pitää eniten. Kirjan miljöö miellytti myös.

Vaan on tämä myös kimppu kliseitä, ennalta-arvattava ja "jo luettu". Hyvää viihdettä työpäivien jälkeisessä väsymyksessä tai kivaa virkistystä lounastuntiin (vaikka paikoin kaikkea muuta kuin kiva tai virkistävä), mutta ei vieläkään se dekkari, joka räjäyttäisi pankin.

Tämä oli kuitenkin jo sellainen dekkari, joka avaa enemmän ymmärrystäni sille, mikä dekkareissa kiehtoo. Mutta haluan silti lukea ennemmin kirjoja, joiden äärellä ei tarvitse ihan yhtä paljon pyöritellä silmiään haha.