Sudenmorsian on klassikko, jota en (muistaakseni) ole koskaan aiemmin lukenut. Tarinassa on tuttu tuulahdus, kuin sen olisi jo kuullut, ja tavallaan kai olenkin, varmaan useissakin yhteyksissä. Tavallaan tiesin, mitä tapahtuu, mutta samalla en lainkaan! Tarina oli kiinnostava ja nyt kutkuttaisi tulkita sitä jossain jonkun kanssa.

Se, miksi juuri nyt päätin kirjan lukea, on oikeastaan hauska tarina. Olin ystäväni syntymäpäivillä ja hän halusi tehdä vierailleen ennustuksen kalevalaisilla tarotkorteilla. Sain rivin isoja ja mahtavia kortteja, joista yksi oli Sudenmorsian. En muista ennustusta tarkalleen - jotain voimakkaista naisista ja normien rikkomisesta se taisi kertoa. Silloin samassa tajusin, etten ole tainnut kirjaa koskaan lukea! Lainasin sen heti pian kirjastolta ja nyt luin. Olipa siis hyvä ennustus.

Kirja on ohut ja pieni, tarina tuntuu mahtuvan muutamaan lauseeseen. Mutta kirjan kielen vuoksi se vaati aikaa ja keskittymistä. Luin muutaman sivun valehtelematta kymmenen kertaa, kun ote herpaantui kesken. Mutta tarina jaksoi kiinnostaa sen verran, että jaksoi tahkoa. Seuraavaksi täytyy ehkä lukea loppuun Naiset, jotka kulkevat susien kanssa.