Luin kirjan oikeasti jo toukokuussa, mutta en muista koska, joten sovitaan lukupäiväksi tämä sama, kun kirjoitin kirjasta blogiinkin.

Pasi Pitkäsen kuvitus on ihastuttanut Kepler62-kirjasarjassa, ja siitä syystä innostuin tähän kuvakirjaankin tarttumaan. Kirjan kuvitus onkin tosi kiva, ja eipä vikaa ole tarinassakaan saati sen tärkeässä sanomassa. Blogissa kutsuin tätä lasten omaksi Piin elämäksi, sillä samoja elementtejä löytyy, ja mikäpä siinä, hyvin toimii. (Vaikka Piin elämä itsessään ei omaksi lempparikseni ole yltänyt.)