Olipas tässä kiinnostava ja intensiivinen teos!

Naparetki on ollut lukulistallani suomennoksen julkaisusta lähtien eli vuodesta 2015, ja se on toistuvasti näinä vuosina noussut esiin, kun joku on sitä kehunut. En ole kuullut tästä kuin pelkkää hyvää.
Viimeksi viime vuonna työkaverini kehui tätä -ja kummasteli etten ole kirjaa vielä lukenut! - joten varasin sen kirjasto samana päivänä. Nyt vihdoin luin.

Ja pidin.

Andrée-retkikunnan tapaus on kiinnostava. Jo lähtöasetelma, jossa kolme miestä lähtee tutkimaan Pohjoisnapaa kuumailmapallolla, kiinnostaa ja kummastuttaa. Monen kuukauden selviytyminen arktisissa oloissa kiinnostaa. Eniten toki kiinnostaa heidän menehtymisensä - se on nimittäin yhä mysteeri.

Mutta kaikista eniten tässä kirjassa kiinnosti kirjailijan intohimoinen ja pakkomielteinen suhtautuminen retkikuntaan! En usko, että näin pikkutarkka, elävä ja inhimillinen teos olisi syntynyt mistään muusta, kuin järkähtämättömästä pakkomielteestä.

Kirja on koukuttava ja sitä ei malttaisi jättää kesken. Ehdottomasti kannatti ja kannattaa lukea. Vaikka Andrée-retkikunnan kohtalo ei kiinnostaisi, tämän lukemisen jälkeen se saattaa kiinnostaa.