2 tai 3 tähteä, en tiedä vielä.

Maailmanloppu ja ihmemaa on periaatteessa ihan hyvä kirja. Siinä on kiinnostavat tarinat, joita kerrotaan limittäin. On kiehtovat miljööt ja Murakamimaiset outoudet, yksisarvisia unohtamatta. Kirja lähtee rivakasti liikkeelle ja tarinassa on useita voimakkaita kohtauksia, joiden jälkeen tuntee itsekin viiltohaavan alavatsassaan. Vaikuttavaa, sanoisinko.

Mutta periaatteessa hyvä kirja ei vain riitä siihen, että sitä lukisi mielellään. Kirjan lukeminen tuntui lähinnä suorittamiselta ja ellei kirja olisi ollut pyydetty arvostelukappale, olisi se jäänyt kesken. Sekoitin tämän mielessäni koko ajan 1Q84:ään ja muistin tässä tapahtuneen asioita, joita tapahtui siinä. Murakamin kierrättämät samat teemat ja aiheet eivät jaksaneet kiinnostaa - joojoo seksiä on siellä ja erektio-ongelma tuolla, ihan sama.

Kirjan jälkeen on olo, että tämä olisi ollut hyvä kirja, jos se ei olisi ollut Murakamin kirja. Nyt murakamimaisuus tökki ja teki hyvästä kirjasta vähän pitkäpiimäisen. Hyvän alun jälkeen oma vauhtini hiipui ja kiinnostus laimeni.

Tosin Murakamin faneille tämä on ihan ehdoton. Tässä on kuitenkin paljon hyvää ja ehkä toisessa hetkessä luettuna minäkin olisin pitänyt tästä enemmän.