Amiraali käsittelee tärkeitä aiheita kuten sukupuoli-identiteettiä, ahtaita sukupuolinormeja, omaan itseensä tutustumista, ystävyyttä ja ei vähäisimpänä koko maapallon tulevaisuutta.

Tärkeistä aiheista huolimatta lukukokemus oli vähän plääh. Nuortenkirjaksi tässä käsiteltiin asioita hieman liian yksinkertaistavalla, ja jotenkin elähtäneellä tavalla. Tässä ehkä sorruttiin sellaiseen tapaan käsitellä asiaa, joka olisi ollut omassa nuoruudessani ravitelevaa. Ei ehkä enää. Nykyään tulee niin paljon hyvää queer-kirjallisuutta, että täytyy todella ylittää aitoja, jotta säväyttää. Tämä jäi nyt jonnekin ok-tasolle.

Pidin kuitenkin siitä, miten tässä päällimäisenä oli läheisten tuki ja yritys ymmärtää. Ei aina vain loputonta syrjintää ja ikäviä kohtaloita, kun sukupuoli-identiteetti ei olekaan se, mitä odotetaan.

Kirjassa häiritsi ratkaisu käyttää osittain puhekieltä, joka yritti imitoida nuorisolaisten käyttämää kieltä. En ole itse nuori, enkä osaa nuorisolaiskieltä, mutta sen verran nuorten kanssa päivitin työskentelevänä uskallan väittää, että tässä sekottui kiusallisesti muutama nykynuorten suusta kuultu ilmaus ja sitten sellainen kieli, josta tuli mieleen oman nuoruuden kirjat, joissa oli kömpelösti yritetty käyttää nuorisokieltä. Käyttääkö nuoret enää edes sanaa kännykkä tai digata?