Tässä kirja, jota en koskaan varsinaisesti ajatellut lukea vaikka kirja onkin kiinnostanut sen hypen takia. Kuitenkaan ihan näin kevyt viihde (/hömppä) ei tahdo upota, kun ei siitä oikein saa mitään irti. Kerro minulle jotain hyvää löytyi kirjaston kierrätyshyllystä ja nappasin sen yllä mainitun kiinnostuksen vuoksi mukaani. Lomalukemiseksi, ehkä?

Nyt on loma ja kirjan luin. Kirja oli makuuni hieman turhan kevyt, naiivi ja ennalta-arvattava. Mutta samalla se yllätti positiivisesti. Kirjaa luki nopeasti ja kiinnostus pysyi yllä, vaikka lopun vatulointi alkoikin ärsyttää. Kirjan kerronnan sujuvuus miellytti. Pidin myös siitä, että kirja tarjosi oikeasti ajateltavaa ja pohdittavaa, eikä siksi ollut vain höttöä. Itseasiassa lopulta petyin ehkä eniten siihen, ettei kirja tarjonnut tarpeeksi suuria tunteita! Ei tullut itku ei - mikä pettymys! (Tosin tiesin loppuratkaisun etukäteen, ehkä se vaikutti.)

Mutta ymmärrän miksi tätä on hypetetty enkä näkisi mahdottomana suositella tätä jos joku kaipaa kevyempää luettavaa!