Take a photo of a barcode or cover

katrinkirjat 's review for:
Hobitti eli Sinne ja takaisin
by J.R.R. Tolkien
Pitkähkö oli matka Hobitin kanssa (reilut pari viikkoa), mutta nyt se on tehty.
Hobitti tai Taru Sormusten herrasta ei ole aiemmin voinut vähempää kiinnostaa. Olen kyllä yrittänyt esim. katsoa elokuvia, mutta joko olen nukahtanut tai sitten mielenkiintoni on nukahtanut niin, että elokuvistakin mieleeni on jäänyt lähinnä mäkeä alas juoksevat puut (???).
Tämä uusi vanha painos kuitenkin herätti mielenkiintoni (itseasiassa sen herätti aiempikin painos Janssonin kuvituksella, mutta pidin tästä lohikäärmeellisestä kannesta enemmän haha). Aikoinaan Astrid Lindgren on nimittäin pyytänyt Tove Janssonia kuvittamaan ruotsinnoksen, ja myös suomennoksissa on sama kuvitus myöhemmin nähty. Lindgrenin ja Janssonin innostamana siis hankin Hobitin omakseni (onneksi, koska kirja on ehtinyt saada osumaa niin vedestä kuin kahvistakin tässä jo) ja luin sen.
Kannatti. Hobitti on hyvä, ainakin omassa lajissaan ja kirjoitusajankohdan huomioiden varsin ikiaikainen tarina.
Hobittihan on satukirja, ja tarinan rakenteessa toistuu samat jutut, mikä vahvistaa kirjan satukirjamaisuutta. Tarina on ihan hyvä seikkailukertomus, johon mahtuu vaaroja, toimintaa, oveluutta, synkkyyttä ja paljon huumoria. Kerronta on osittain kaikkitietävää, mutta välillä kertoja sanoo, ettei tiedäkään ihan kaikkea. Lukijaa puhutellaan suoraan, ja kertojan ääni on vahva. Kirjan luontokuvaus on melko mieletön, ja esimerkiksi Synkmetsän kuvaus melko karmiva. Monta päivää siellä pimeässä metsässä viruttiin... hyh.
En voi sanoa, että kirjasta olisi tullut lempparini tai etteikö sen kanssa olisi takkuiltu. Välillä oli tosi vaikea jaksaa kiinnostua tarinasta, luin sivuja uudelleen ja silti meinasin tippua kärryiltä. Tällaiset kääpiöiden, hiisien ja lohikäärmeiden täyteiset seikkailutarinat eivät ole aivan ominta minulle.
Mutta loppujen lopuksi pidin kirjasta oikeasti tosi paljon. Ehkä hieman enemmän arvostan kirjaa, kuin mitä ylistäisin lukukokemusta, mutta yhtä kaikki - teos on hyvä. Ja kyllä se Bilbo Reppuli vain jonnekin sielujeni syövereihin saattaa jäädä asumaan...
Hobitti tai Taru Sormusten herrasta ei ole aiemmin voinut vähempää kiinnostaa. Olen kyllä yrittänyt esim. katsoa elokuvia, mutta joko olen nukahtanut tai sitten mielenkiintoni on nukahtanut niin, että elokuvistakin mieleeni on jäänyt lähinnä mäkeä alas juoksevat puut (???).
Tämä uusi vanha painos kuitenkin herätti mielenkiintoni (itseasiassa sen herätti aiempikin painos Janssonin kuvituksella, mutta pidin tästä lohikäärmeellisestä kannesta enemmän haha). Aikoinaan Astrid Lindgren on nimittäin pyytänyt Tove Janssonia kuvittamaan ruotsinnoksen, ja myös suomennoksissa on sama kuvitus myöhemmin nähty. Lindgrenin ja Janssonin innostamana siis hankin Hobitin omakseni (onneksi, koska kirja on ehtinyt saada osumaa niin vedestä kuin kahvistakin tässä jo) ja luin sen.
Kannatti. Hobitti on hyvä, ainakin omassa lajissaan ja kirjoitusajankohdan huomioiden varsin ikiaikainen tarina.
Hobittihan on satukirja, ja tarinan rakenteessa toistuu samat jutut, mikä vahvistaa kirjan satukirjamaisuutta. Tarina on ihan hyvä seikkailukertomus, johon mahtuu vaaroja, toimintaa, oveluutta, synkkyyttä ja paljon huumoria. Kerronta on osittain kaikkitietävää, mutta välillä kertoja sanoo, ettei tiedäkään ihan kaikkea. Lukijaa puhutellaan suoraan, ja kertojan ääni on vahva. Kirjan luontokuvaus on melko mieletön, ja esimerkiksi Synkmetsän kuvaus melko karmiva. Monta päivää siellä pimeässä metsässä viruttiin... hyh.
En voi sanoa, että kirjasta olisi tullut lempparini tai etteikö sen kanssa olisi takkuiltu. Välillä oli tosi vaikea jaksaa kiinnostua tarinasta, luin sivuja uudelleen ja silti meinasin tippua kärryiltä. Tällaiset kääpiöiden, hiisien ja lohikäärmeiden täyteiset seikkailutarinat eivät ole aivan ominta minulle.
Mutta loppujen lopuksi pidin kirjasta oikeasti tosi paljon. Ehkä hieman enemmän arvostan kirjaa, kuin mitä ylistäisin lukukokemusta, mutta yhtä kaikki - teos on hyvä. Ja kyllä se Bilbo Reppuli vain jonnekin sielujeni syövereihin saattaa jäädä asumaan...