2021: Luin tämän uudelleen, koska mulla loppui mökillä lukeminen kesken, mutta näitä Bechdelin sarjiksia oli onneksi kumppanin lukupinossa mukana! Oli edelleen hyvä ja taitava. Tosi paljon erilaisten psykologisten analyysien ja teorioiden käsittelyä, minkä olin jo vähän unohtanut. Pidin siitä, mutta ehkä nyt toisella lukukerralla olisin ollut kiinnostuneempi Bechdelin henkilökohtaisista kokemuksista vielä enemmän.

2018: Bechdelin Hautuukoti tuntui lukiessa kovin henkilökohtaiselta, mutta niin teki kyllä Äideistä parhainkin. Vaikea pukea sanoiksi sellaista, mikä onnistuu osumaan sen verran lähelle ja herättämään niin paljon sellaisia ajatuksia, joita ei oikein haluaisi jakaa muille noin vain.

Bechdel kuvaa hienosti ja avoimesti hänen ja hänen äitinsä välistä suhdetta, hänen koko perhettään ja omaa itseään. Hän tarkastelee äidin ja itsensä välistä suhdetta muun muassa erilaisin psykologiasta tuttujen teorioiden ja myös kaunokirjallisuuden kautta.

Sarjakuva on ehkä asteen verran sekava, sillä siinä on niin paljon asiaa, näkökulmia ja teorioitakin, mutta se on kaiken ajan ja vaivan arvoinen.

Sarjakuvan värimaailma on hieno. Koko sarjakuva on hieno.

Bechdel on mieletön sarjakuvataiteilija, jota ei kannata ohittaa.