Ennen kuin aloin lukemaan tätä kirjaa, todella moni hehkutti kirjan olevan hyvä ja minä ajattelin, että selvä, eli tulen pettymään karvaasti. Jopa poikaystäväni - joka ei lue kirjoja - luki tämän alusta loppuun ja selvästikin tykkäsi.

Luin ensin pari sivua ja olin että aha, taas yksi näitä pakko-lukea-kun-aloitti kirjoja. Sitten eilen tartuin kirjaan ja luin kirjaa pitkälle yöhön ja jatkoin tänään herättyäni ja luin kirjan loppuun.

Ja pidin siitä! Kirja tosiaan piti otteessaan ja sai ainakin mut vapisemaan jopa pelosta yön pimeydessä. Kirja herätti paljon tunteita, enimmäkseen ehkä ahdistusta ja pelkoa, mutta toisaalta myös toivoa.

Kirjan kieli oli aluksi vähän kankeaa, mutta muutaman sivun jälkeen siihen tottui ja se alkoi jopa tuntua luontevalta.

Suosittelen tätä ehdottomasti kaikille! Mutta älkää lukeko tätä yksinänne yöllä.