Jos joku ei vielä ole kuullut, niin en juurikaan lue dekkareita, mutta islantilaisen Arnaldurin kirjat ovat jaksaneet kiinnostaa. Lähinnä juurikin niiden islantilaisuuden takia. Sillä eivät nämä mitään hienointa korkeakirjallisuutta ole...

Luin näitä innostuttuani aika monta putkeen jossain vaiheessa, ja tuolloin jonkinlainen notkahdus kirjoissa - tai omassa mielessä - kävi, ja olen muutamia kertoja pohtinut, että vieläkö näitä jaksaa lukea. Sama kaavahan näissä tuppaa olemaan.

Mutta sitten vaihtui poliisit ja näistä tämän hetkisistä pidän tosi paljon.
Lisäksi Arnaldur on alkanut käsitellä näistä homoutta historiallisessa (ja lempeässä) valossa, mikä sopii minulle mainiosti.