Kolmas islantilainen dekkari luettu. Samaa pöhinää kuin aiemmissakin. Islanti kirjojen taustalla jaksaa yhä kiehtoa, sillä näistä irtoaa kiinnostavia palasia esimerkiksi Islannin historiasta ja turismista pari mainitakseni. Dekkarina tämä on varmaan sellaista keskitasoa parempaa. Ihan kiinnostava rikos, jota tutkiessa avataan sekä rikokseen liittyvien ihmisten elämää että aina päähenkilöiden elämää lisää kirja kirjalta. Ei pelkkää rikoshuttua, vaan vähän muutakin. Lisäksi pidän näiden dekkareiden hitaasta, vähän jopa lakonisesta tyylistä. Aika synkkiä kirjoja ovat.

Luulenpa, että tulen lukemaan näitä jatkossakin, mutta nyt aion pitää pienen tauon ja lukea vähän muuta.

Ps. Tässä kirjassa on niin sysiruma kansi, että kirjaan tarttuminen on ollut välillä suorastaan vastenmielistä. Ei tee mieli edes myöntää, että luen kirjaa, jossa on näin kamala kansi :D