3.5-4

Uuden nimen tarinan sain luettua alusta loppuun vasta kolmannella yrittämällä. Kaksi aiempaa yritystä päättyivät molemmat suunnilleen samassa kohdassa ennen puolta väliä, ja molempien kertojen jälkeen kiikutin kirjan turhautuneena takaisin kirjastoon. Joku olisi ehkä uskonut vähemmällä, antanut periksi, mutta minä halusin ja haluan lukea tämän kirjasarjan. Ottaa siitä selkoa. Koska vaikka en syttynyt ensimmäiselle osalle ja vaikka tämän toisen lukeminen on ollut jokseenkin taisto, niin tunnistan ja tunnustan, että näissä on jotain todella hienoa, oma juju, taito ja vetovoima.

"Ongelmani" Napoli-sarjan suhteen on ollut luultavimmin se, että molemmissa lukemissani osissa on paljon raskaita, raakoja ja epämiellyttäviä asioita. Hahmot eivät ole kovin miellyttäviä, väkivaltainen machokulttuuri on järkyttävä ja naiskuvakaan ei varsinaisesti ilahduta. Kirjan lukeminen on raskasta. Väkivaltaa, inhottavia hahmoja, kurjuutta - kirjan lukeminen vaatii paljon. Varsinkin, kun se on niin yksityiskohtainen, tarkka ja - ainakin tässä kirjassa paikoin - loputtoman hitaasti etenevä. Pidän juuri tällaisesta kirjoitustyylistä monessa kirjassa, mutta kun luettava on näinkin epämiellyttävää, niin se asettaa haasteensa. Oma kiinnostus ei tahdo pysyä yllä, koska kukaan hahmoista ei ole ainakaan vielä noussut mieleiseksi, ja sitten sitä lukee jotain, mistä ei ole oikein löytänyt sitä kiintopistettä itselleen, ja lukee vielä todella tarkkaa kuvausta siitä.

Se, että kirjan maailma on julma, rosoinen ja hahmot epätäydellisiä, ei sinänsä haittaa. En kaipaa silottelua tai pilvilinnoja. Mutta kirjan maailma ja siitä lukeminen ei tunnu nautinnolliselta, vaan haastavalta. Minusta tuntuu, kuin en tavottaisi jotain.

Mutta - kun olin jaksanut kolmannen kerran lukea kirjan pitkäveteiseltä ja hieman paikallaan junnaavalta tuntuvan alun, niin noin 300 sivun jälkeen tarina jouhevoitui ja alkoi kiinnostaa enemmän. Luin lopun paljon nopeammin, kuin olisin uskonut. Ehkä tässä vaiheessa hahmotkin alkavat olla jo niin tuttuja, että heidän elämänsä alkaa kiinnostaa väkisinkin.

Annan kirjalle hyvät pisteet, koska kirjassa on paljon hyvää. Se on oikeasti tosi taitava. Mutta edelleen jokin oma henkilökohtainen kosketus, jokin syvempi liikuttuminen jää puuttumaan. Haluan lukea jatko-osat, mutta ainakaan vielä en koe mitään suurta intohimoa niiden suhteen. Olen nyt optimistisempi ja kiinnostuneempi, kuin ennen tämän lukemista, mutta en vieläkään siinä tilassa, että jatkoa pitäisi päästä lukemaan nyt heti.