Ellei Englantilainen romanssi olisi tipsahtanut kotiini postiluukusta ennakkokappaleena, en olisi varmastikaan ikinä tullut sitä lukeneeksi. Kevyet romanttiset romaanit pääsevät aika harvoin luettavakseni. Mutta tätä oli kehuttu hieman erilaiseksi, joten päätin kokeilla. Olen kuitenkin lukenut Jojo Moyesiakin joskus...

Kirja oli yllättävän viihdyttävä tavalla, jota jaksoi lukea. Ei liikaa pelkkää romanttista haihattelua, vaan myös vähän sellaista rosoisuutta mukana ja päähenkilön intohimoinen suhde kirjallisuuteen on iso osa tarinaa. Pidin siiitä.

Muutama juttu kirjassa häiritsi. Esimeskiksi se, että päähenkilö tuntui välillävähän väkisin väännetylle. Lisäksi - onkohan olemassa romanttista teosta, jossa päähenkilö ei olisi vuosisadan kömpelöin hahmo? Kaikki viittaukset kirjallisuuteen ja lainaukset tuntuivat välillä myös liian päälleliimatuilta. Niitä oli niin paljon. Kirja olisi voinut muutenkin olla ihan muutaman kymmenen sivua lyhyempi.

Harmistuin myös siitä, miten teoksessa homoutta käytetään kirjan "yllättävän käänteenä". Olen joskus kirjoittanut aiheesta blogiinkin, ja se on ehkä tylsin ratkaisu nykypäivänä. Se kertoo aika paljon siitä, miten tiukan heteronormatiiviset lasit joidenkin silmillä on. Kirjassa on siis arvoitus, jonka ratkaisussa osa liittyy henkilön seksuaaliseen suuntautumiseen. PLAH. Kuten dekkareitakin lukiessa aina, nyt tämä vaihtoehto kävi aika nopeasti mielessäni. Ehkä kun ei ole ne hetero-oletukset niin tiukassa... Olin oikeasti pettynyt tähän.

Kokonaisuutena kirja kuitenkin on ihan ok. Luin sen pääosin mielelläni ja kiinnostuneena. Mitään ihan hirveän uutta ja ihmeellistä en tästä irti saanut, mutta en sellaista viihdekirjallisuudelta juuri odotakaan, eli siitä en valita. Muutaman hieman tylsän notkahduksen kun tästä olisi siivonnut pois, niin kirja olisi ollut vallan mainio, nyt se kuitenkin jätti hippasen toivomisen varaa.

Kevyttä romanttista luettavaa etsivälle kuitenkin oikein passeli.