Novellikokoelmissa on usein epätasaisuusongelma eikä tämäkään siltä välty. Heikoimmat lenkit sijoittuvat alkupuolelle, josta etenkään avausnovelli Alien ei vakuuttanut. Buñuelin elokuvakin olisi antanut eväitä vaikka mihin, mutta Andalusialainen koira oli valitettavasti ohut ja mitäänsanomaton. Full Metal Jacketin sijoittaminen partioleirille sijoittaa sen taas kokoelman toiseen ääripäähän, eli nokkeluutta sekä hauskuutta samassa paketissa. Suosikikseni ylsi Invasion of the Body Snatchers, joka on rakennettu loistavasti ja jonka parodiointi lähentelee jo huikeaa. Katjan vastenmielinen omahyväisyys oli aivan omaa luokkaansa, ja tunnelma vaihteli ahdistavasta absurdiin. Elokuvien tunteminen ainakin pintapuolisesti synopsistasolla auttaa syventämään teemojen ymmärtämistä, mutta kyllä kokoelma sopii varmasti niillekin, jotka eivät leffahulluja ole. Absurdien juonenkäänteiden ja mustan huumorin arvostamista voidaan tosin ajoittain tarvita.