Magisterium -kirjasarjan kolmas osa tuntui hieman "täyteosalta", vaikka juuri tämän kirjan lopussa tapahtuikin koko tarinan kannalta hyvin suuria paljastuksia. Siitä huolimatta tarinan lukeminen hieman tökki, eikä osa ollut yhtä vetovoimainen, kuin aiemmat. Lisäksi tässä osassa tuntui olevan paljon (aiempaa enemmän) yksityiskohtien tahatonta tai tahallista lainaamista Potterista, ja se jopa ärsytti! Muuten olen aika hyvin osannut viitata kintaalla samankaltaisuuksille, mutta en näköjään enää. En myöskään ihan hirveän paljon vieläkään arvosta sitä, kun kirjan vaikeat osuudet juostaan yli sillä, että päähenkilö on tiukassa paikassa, sitten PAM, ja seuraavaksi hän herää jostain sairastuvasta. Tässä sarjassa nyt ollut muutama tällainen.

Mutta yhä hyvä kirjasarja, jota ehdottomasti suosittelen kaikille Potterinsa lukeneille. Neljäs osa odottelee jo lukuvuoroaan yöpöydällä...