Olipas tämä hyvä, parempi kuin odotin.

Kristallipalatsi on kuin tutkielma, kuvaus ja pohdinta elämästä, olemassa olemisesta, kauneudesta ja nykypäivästä. Kirjassa nykypäivän bloggari jahtaa täydellistä hetkeä ja rakentaa blogiin itsensä kuvaa kukka-asetelmineen, asuineen, matkoineen ja juhlineen. Sitten on tutkija, joka vertaa nykypäivän blogi-ilmiötä Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvaan, tai koko Oscar Wildeen. Tai kuvitelmaan hänestä.

Ja sitten on puutarhoja. Loputtomasti puutarhoja. Kukkia, joilla on kauniit nimet ja niin isot lumpeet, että niille voi istua. On lasista tehty mies. Kristallipalatsi.

Kirja on näpsäkkä, kyseenalaistava ja fiksu. Vaikka blogiaihe ei ole uusi, taitaa se silti olla tuore aihe romaanissa. Ja rohkeasti kirjailija aihetta käsittelee, vaikka näkökulma ei välttämättä ole tuorein sekään. Ei se haittaa, koska se kaikki uppoaa romaaniin. Kirja on samaan aikaan nimittäin myös kovin kaunis, kekseliäs ja kirjallisilta ansioiltaan hieno. Sellainen, joka pitäisi lukea kahdesti, että saa kaiken irti.

Erään asian kirjasta arvasin hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta sanotaan näin, että paljon lukevalle nuo jutut ovat enää harvoin uusia. Lukukokemusta se ei haitannut.

Suosittelen.