Rakastan sitä viisautta, jonka Eeva Kilpi kirjoihinsa kirjoittaa. On onni, että hän on kirjoittanut kirjoja ja onni, että minulla on niitä vielä liuta lukemattakin. 

Tamara oli pitkä ja ristiriitainen lukukokemus. Yhtä aikaa kun pidin kirjasta ja ymmärsin, miksi on se on aikoinaan - ja toisaalta miksei yhä? - herättänyt kohua, niin kirjan lukeminen takkusi, jäin jumiin kirjan hitaisiin suvantovaiheisiin, enkä jaksanut olla koko ajan kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu (anteeksi siitä!).

Kirjassa kertojalla on kiemurainen, läheinen ja hyvin intiimi suhde Tamaraan. Kertoja on vammainen, ja tästä syystä estynyt nauttimaan seksin kaikista ulottuvuuksista fyysisesti omalla ruumillaan, minkä vuoksi hän nauttii niistä Tamaran kautta. Tamara kertoo suhteistaan, tapaamistaan miehistä ja harrastamastaan seksistä kertojalle tämän toiveesta. Kertojan ja Tamarankin välillä on kosketusta, mutta ei sellaista, mitä Tamara janoaa. Tamaran ympärillä on kaikenlaisia miehiä kaikenlaisine tarpeineen ja oikkuineen.

Kirja on hyvin seksuaalinen ja ruumiillinen. Melkein kaikki pyörii seksin ja halun ympärillä, eikä siinä mikään ole suoraviivaista, vaan kirja paneutuu erilaisiin tarpeisiin, estoihin, ajatuksiin, ja haluihin. 

Vaikka olen kiinnostunut siitä, mitä Eeva Kilpi on kirjoittanut, oli näin seksuaalisen kirjan lukeminen paikoin puuduttavaa. Seksi ei ole koskaan ollut kirjallisuudessa oma lempilajini, joten kaiken pyöriminen sen ympärillä oli välillä tylsää. Kertojan ääni oli paikoin myös ilkeähkö, ehkä "terveen pahansuopa", mutta oli välillä vaikea lukea kirjaa hänen äänensä kautta. Olisi ollut kiinnostava kuulla myös Tamaran näkökulma. 

Kirja on kuitenkin ihan hyvä, Eeva Kilpimäisen hyvä. Viisas, oikukas, erikoinen, rohkea (!) ja silti ihan vain ihmisyyteen pureutuva.