Ah miten rakastan lukea kaikkea feminististä taas tällä hetkellä! Välillä on pakko ottaa taukoa, mutta nyt viime viikkoina on tehnyt mieli lukea useampi teos. Joskus kaipaa teoksia, jotka herättävät voimakkaita tunteita.

Ja tämä herätti. Itseasiassa on melkein vaikea kommentoida kirjan sisältöä, kun se herätti itsessäni niin voimakkaita tunteita, raivoa, vihaa ja turhautumista, mutta myös huvittuneisuutta. Miten helvetin monta TUHATTA VUOTTA täällä vielä saa rehottaa naisviha näin avoimenaan ja sille ei tehdä mitään? Jos joku polttaa vaimonsa elävältä, miksei se ole helvetin iso uutinen? Tai se, että maailmassa kuolee satoja, tuhansia naisia vuosittain pelkästään naisvihan takia? Aaargghh.

Kirjan asiasisältö on kiinnostavaa ja tärkeää. Vaikka kirja käsittelee ikiaikaisiakin teemoja, niin siinä oli itselleni myös paljon uutta. Olen lukenut noitavainoista aiemmin vain vähän. Miksi vain vähän? Koska jostain syystä tällaista tuhansien naisten vainoaminen, kiduttaminen ja tappaminen ei ilmeisesti ole historiaa, josta historiasta kertovat miehet haluaisit kertoa. Siitä on kerrottu niin vähän missään! Nyt luin siitä ja sen jäljistä vielä nykyaikanakin.

Kirjan sisältö oli tärkeää, mutta kirjan tyyli paikoin ei. Teksti ei ole täysin sensitiivistä, mikä risoo erityisesti, kun kirjan on kirjoittanut itseään feministiksi tituleeraava henkilö. Kirjoittajan etuoikeutetun aseman ja etuoikeudet näkyvät tekstitasolla tyylissä. Ainakin seksuaalivähemmistöistä puhuttiin toiseuttavasti ja tavalla, joka kertoi siitä, ettei kirjailijalla taida olla ihan käsitystä siitä, millaista lokaa voi niskaansa saada, jos ei ole hetero. Sukupuolikäsitys vaikutti myös kaksinapaiselta. Lopussa oli myös osuus, josta en pitänyt. Kirjailijan tyyli oli yliampuva.

Kun on tarpeeksi monta kymmentä vuotta tituleerannut itseään feministiksi ja ajattelee olevansa ajan tasalla, tasa-arvoinen ja sensitiivinen, niin jossain vaiheessa ehkä unohtaa kouluttaa itseään. Unohtuu omaan etuoikeutettuun kuplaan, jossa taistelee kyllä tärkeiden asioiden puolesta, mutta siinä samalla jää menneelle vuosikymmenelle. Kirjan loppua lukiessa tuli sellainen fiilis kirjailijasta - olen ehkä täysin väärässä. Mutta oli miten oli, teksti ei ollut tarpeeksi sensitiivistä nykyajan feministiselle teokselle.