Neljän vuoden tauon jälkeen oli ihana matkustaa jälleen Tylypahkaan vanhojen ystävien luokse. Ja korkea aika olikin tehdä paluu, sillä paljon olin jo unohtanut. Esimerkiksi en yhtään muistanut, että kirjasarjan ensimmäinen osa oli näin selkeästi lapsille suunnattu, näin lyhyt ja - näin mainio. Jäin koukkuun jo muutaman sivun jälkeen ja se oli menoa, ensimmäinen kirja oli luettava hujauksessa. Lämmin huumori, ihana ystävyys ja kiinnostavat hahmot eivät pettäneet tälläkään kertaa.

Innolla odotan jo seuraavaa osaa, jonka aion lukea.

(Oli jännä lukea kirjaa nyt, kun myöhempien kirjojen tapahtumat ovat niin selkeinä mielessä sekä elokuvat. Paljon enemmän sai irti kirjasta. Mutta vaikka kuinka yritin lukea kirjaa hitaasti nauttien ja yksityiskohtia huomioiden, niin kirjan imu oli melko voimakas ja sivut kääntyivät aika tiuhaan!)