Pikkuporvarit -kirjaa on kehuttu useammassa yhteydessä, ja koska tällaiset yhteiskunnalliset aiheet kiinnostavat, päätyi kirja luettavakseni.

Pikkuporvarit on omassa lajissaan kiinnostava ja ihan hyvä teos. Se on kuin pilkkalaulu pikkuporvarillisuudelle, avaten aihetta kuitenkin hieman niin historian kuin nykyhetkenkin valossa. Sanon hieman, sillä kirja on melko lyhyehkö, eli kovin syvällisesti tai laajasti aihetta ei lähdetä puimaan. Tämä onkin enemmän kiinnostava kurkistus aiheeseen.

Mutta itse jäin sitten kuitenkin kaipaamaan vähän enemmän. Nyt kun kirja ei mene kovin syvälle teorioihin, perustele laajasti väittämiään tai pyöritä aiheita eri näkökulmista, niin huomasin takertuvani pikkuseikkoihin. Ymmärrän kirjan kontekstin ja väitän ymmärtäneeni pointit, mutta silti koin osan aiheista aika yksiulotteisiksi. Ehkä se ei vain sopinut omaan lukutyyliini, jossa herkästi kyseenalaistan väittämiä ja toivon tekstin seuraavaksi kommentoivan niitä heränneitä kysymyksiä. Tämän kanssa ei käynyt niin, koska teksti oli tosiaan sen verran lyhyt.

Muutamat aiheet jäivät siis mietityttämään enemmän ja sitten ihan yksittäiset lausahduksetkin.

Esimerkiksi: "Pikkuporvari rakastaa taidetta, mutta ei itse kykene tuottamaan sitäkään." Ymmärrän kirjan kontekstissa pointin, mutta väite tuntuu siitä huolimatta hirvittävän elitistiseltä. Saako taiteesta nauttia vain he, jotka kykenevät sitä myös tuottamaan? Huh.